Kiiminkijoki, se aina vain virtaa,
kuin ihmisen elämä merensä tavoittaen.
Kiiminkijoki, se suolammesta alkaa;
pienestä lähtee myös taival ihmisen.

Jumala maaseudun loi,
ihminen kaupungin.
Ei enää käräjäkiville palata takaisin.
Ennen ihmiset täälläkin
puhuivat toisilleen,
nyt ne kaupunkien vessojen
seinille kirjoittelee.

Kiiminkijoki, sun rannoilta lähti ensin tytöt, sitten pojat kuin varpuset.
Kiiminkijoki, ne kahlita tahtoo sinutkin,
niin kuin rantojen ihmiset.

Maa, älä poikias potki.
Ne on hyviä poikia, kun vain pystyssä päin
elää saa vapaina.
Maa, älä tyttöjäs kolhi.
Ne on kunnon ihmisiä, kun vain maailman myllyssä säilyvät ehjinä.

Mutta joki vain virtaa, punoo koskien pirtaa.
Ne monilta kasvot vei, monilta maan.
Kiiminkijoki, on vaikea saada vielä ihmiset korven elämään uskomaan.